Ensin tein työtä toisten rakenteissa
Olen tehnyt noin kymmenen vuotta työtä erityistä tukea tarvitsevien lasten, nuorten ja aikuisten kanssa. Matkan varrella minulle kertyi kokemusta päihdetyöstä, mielenterveyskuntoutujien rinnalla kulkemisesta, nuorisotyöstä ja monenlaisten rajahaasteiden kohtaamisesta.
Nuo vuodet olivat tärkeitä. Ne opettivat paljon sekä ihmisestä että auttamistyöstä. Samaan aikaan sisälläni kulki kuitenkin tunne siitä, että kaikki se mitä kannan mukanani ei mahdu valmiisiin rakenteisiin sellaisena kuin se pitäisi tuoda näkyviin.
Jokin tärkeä jäi puuttumaan
Minulle oli yhä selvempää, että pelkkä ammatillinen suoritus ei riitä silloin, kun ihminen kamppailee pelon, trauman, riippuvuuden ja hengellisen hämmennyksen keskellä. Olin itse kulkenut pitkän toipumistien, käynyt terapiaprosesseja, 12 askeleen työskentelyä ja hengellisiä korjausliikkeitä. Siksi tiesin, että todellinen muutos tarvitsee usein sekä inhimillistä apua että hengellistä todellisuutta todeksi eletystä paikasta.
Kun tätä ei voinut tuoda työhön kokonaisena, jokin jäi vajaaksi. En kaivannut näyttävämpää roolia vaan eheämpää tapaa tehdä sitä työtä, johon koen minut kutsutun.
Pysähtyminen kirkasti suunnan
Yksi käännekohta oli uupuminen. Kun vauhti pysähtyi, jouduin kysymään itseltäni mitä oikeasti haluan tehdä, jos en rakentaisi elämääni vain selviytymisen, velvollisuuden tai hyväksynnän varaan. Sydämelle nousi yksinkertainen ajatus: haluan tehdä sellaista työtä, jota tekisin mielelläni silloinkin, jos raha ei olisi ensimmäinen kysymys.
Vastaus oli auttamistyö, mutta aiempaa selkeämmin omalla äänelläni. Työ, jossa saan yhdistää kokemusasiantuntijuuden, koulutuksen, ammatillisen vastuun ja Jumalan johdatuksen samaan kokonaisuuteen.
Oman työn käynnistäminen ei ollut irtiotto auttamistyöstä vaan tapa tehdä sitä eheämmin.
Siksi tämä vastaanotto on olemassa
Tämä vastaanotto on minulle paikka, jossa voin kohdata ihmisen rauhassa ja rehellisesti. Täällä voidaan puhua riippuvuuksista, peloista, traumasta, hengellisestä etsinnästä ja arjen rakenteista ilman että ihmistä painetaan valmiiseen muottiin.
Haluan, että tämä työ on yhtä aikaa henkilökohtaista ja ammatillisesti kestävää: selkeää, rajattua, turvallista ja toivoa rakentavaa. Siksi oma vastaanotto on minulle ennen kaikkea palvelumuoto, ei vain uusi titteli.