Moni on kasvanut ajatukseen, että aikuisuus, vahvuus ja vastuullisuus näkyvät siinä, ettei tarvitse ketään. Todellisuudessa ihminen on luotu yhteyteen: ilman toisia ihmisiä ja ilman Jumala-yhteyttä sydän jää helposti rauhattomaksi.

Yksin pärjäämisen kulttuuri voi näyttää ulospäin menestykseltä, mutta sisällä se jättää helposti tyhjyyttä, ylisuorittamista ja tarvetta todistella omaa kelpaavuutta.

Oma elämäni pysähtyi siihen kohtaan, jossa jouduin tunnustamaan, ettei oma ponnisteluni vie minua perille. Olin saanut paljon apua jo aiemmin, mutta uusi vaihe elämässä vaati jälleen lisää tukea ja uutta suostumista.

Nöyryys ei ole itsensä pienentämistä väärällä tavalla. Se on totuuteen asettumista: ilman Jumalaa ja ilman toisten tukea en pysy pystyssä enkä kasva kokonaiseksi.

Jumala tuo usein oikeanlaisen tuen oikeaan aikaan. Se voi olla yksi ihminen, ryhmä, seurakuntayhteys tai tietty vaihe elämässä, jossa asioita voidaan alkaa käsitellä toisin kuin ennen.

Keskeneräisyyden hyväksyminen on osa tätä tietä. Harva on valmis, eheä ja perillä, mutta moni voi silti olla aidosti matkalla kohti syvempää totuutta ja vapautta.

Jos jokin tässä tekstissä koskettaa sinua, ehkä juuri siinä on sinun seuraava askeleesi. Hengellinen tuki ei tarkoita sitä, että joku tekee elämäsi puolestasi, vaan sitä että saat kulkea niin, ettet jää yksin silloin kun olet kaikkein haavoittuvin.