Moni yrittää ratkaista sisäisen levottomuuden sillä, että tekee enemmän oikein, yrittää enemmän tai kiristää itsekuria. Se voi hetken näyttää vahvuudelta, mutta harvoin tuottaa kestävää vapautta.

Hengellisessä kasvussa itselle kuoleminen ei tarkoita oman arvon mitätöimistä. Se tarkoittaa vääränlaisen itsenäisyyden purkamista: suostumista siihen, että en pelasta itse itseäni.

Eheytyminen ei tapahdu ilman kipua. Loukkaantumiset, pettymykset ja elämän raadollisuus paljastavat helposti vanhoja toimintamalleja. Siksi tarvitaan turvallisia ihmissuhteita, yhteisöä, rukousta ja viisasta ohjausta.

Ihmeet ja hengelliset kokemukset voivat vahvistaa uskoa, mutta ne eivät korvaa perusturvaa, rajoja tai vastuullista arkea.

Todellinen kypsyys näkyy siinä, miten huolehdimme arjestamme, ihmissuhteistamme ja kehostamme. Jos koko elämä rakentuu vain yhdelle osa-alueelle, ihminen jää helposti yksipuoliseksi ja uupuu.

Luottamus uudelleen rakentuu usein hitaasti: turvallisissa suhteissa, rukoillen, totuutta harjoitellen ja pienin teoin todeksi eläen.

Eheytyminen ei ole projekti, jonka voi suorittaa valmiiksi. Se on elämänmittainen tie, jossa ihminen suostuu yhä uudelleen Jumalan muovattavaksi.

Kun hallinnan tarve vähitellen hellittää, ihminen ei menetä itseään vaan alkaa löytää sen todellisen itsensä, jonka Jumala on tarkoittanut elämään vapaudessa ja vastuussa.