Kiireen tuntu on usein huono merkki
Olen oppinut, että rajoja tarvitaan erityisesti silloin, kun jokin tilanne yrittää painaa minut toimimaan heti. Kiireen tuntu, sisäinen pakko tai tunne siitä, että minun täytyy pelastaa toinen välittömästi, ovat usein merkkejä siitä että tarvitaan pysähtymistä, rukousta ja harkintaa.
Rajat eivät ole rakkauden vastakohta. Ne ovat keino pitää rakkaus turvallisena ja totena.
Auttaminen ei saa ohittaa omaa todellisuutta
Jos lähden auttamaan toista ohittaen omat rajani, väsymykseni tai valmistautumattomuuteni, lopputulos ei ole turvallinen kummallekaan. Tämä koskee erityisesti tilanteita, joissa toinen ihminen on hyvin kuormittunut, sekava tai vahvasti riippuvainen ulkoisesta kannattelusta.
Rakastava raja voi joskus tarkoittaa juuri sitä, että en mene pidemmälle kuin mikä on minulle annettu tehtäväksi.
Sisäinen kasvu tarvitsee rajat
Oma sisäinen kasvu on vahvistunut samaa tahtia kuin olen suostunut hyväksymään oman haavoittuvuuteni. Mitä enemmän olen oppinut tunnistamaan rajani, sitä enemmän minulle on tullut myös rohkeutta käyttää niitä.
Rajat auttavat erottamaan, mikä kuuluu minulle, mikä toiselle ja mikä Jumalalle. Kun tämä selkiytyy, sekä ihmissuhteet että työ alkavat kantaa eri tavalla.
Terve raja ei työnnä toista pois vaan kertoo, missä kohdassa voin kohdata turvallisesti.
Rajat ovat myös toivoa
Kun ihminen oppii asettamaan pieniä rajoja, hän huomaa vähitellen pystyvänsä myös suurempiin. Siksi rajat ovat toivoa: ne kertovat, että elämä ei ole vain reagointia toisten tarpeisiin tai omiin impulsseihin, vaan siinä voi olla suunta, järjestys ja vapaus.